2013

LATVIA, VALMIERA 12-13.10.2013

Valmieraan suunnattiinkin typistetyllä joukkueella; minä, Esa, Poju &Manu. Aamupäivän laivalla lahden yli Tallinnaan ja matka kohti Valmieraa alkoi. Laivamatka sujui rattoisasti Railin ja Tuulan kanssa. Matkareitti muuttui hieman pitemmäksi kun saatiin tietää että suorin tie olisi  huonoa... Kaupan pihalla nopea ulkoilutus koirille ja auton keulat kohti Latviaa.

Muutama tuntihan siinä sitten ajeltiin hienossa auringonpaisteessa kohti Valmieraa, muutaman pysähdyksen taktiikalla. Tie jolle meidät oli neuvottu ajamaan ei kyllä auton jousitusta hellinyt, melkoista kuoppasoppaa oli, mutta perille päästiin.

Hotelli oli hieno ja kolmas kerros ilman hissiä...juuh...kuntoilua. Huone oli iso ja varustelu huippua, oli tohveleista lähtien kaikki kylpyvarusteet, hammasharjat yms. vau, ei noin hienossa paikassa ennen ole oltukaan.

Lauantaiaamuna ei ollut mitään kiirettä mihinkään, arvostelu oli vasta iltapäivällä'. Toiveenahan meillä oli saada Manulle vetskuserttejä ja ehkä Pojulle sertti.  Lauantaipäivän saldo olikin hieno; Manu oli loppujen lopuksi vetBIS5 ! Poju oli luokassaan toinen. Illalla herkuteltiin jättipitsa ja painuttiin ajoissa petiin .

Sunnuntaina olikin arvostelu heti ysin jälkeen, joten herätys oli aikainen ja tavarat piti pakata autoon kotimatkaa varten. Näyttelypaikka oli hotellin vieressä ja tavarat ja koirat vietiin sinne hetkessä.

Poju oli tällä kertaa luokassaan ykkönen, mutta ei saanut qk;ta, vai mikäse on, joten se oli siinä, ei serttiä tällä kertaa. Manullapa menikin sitten upeasti, oli kisan VSP , joten loppupäivä odoteltiin loppukehiä .

Loppukisat alkoi, Poju oli jo autossa odottelemassa, että päästään heti kotimatkalle kun kisa on ohi. Täytyy sanoa että ikinä en ole ennen pelännyt että koira voittaa loppukisan, mutta nyt pelotti! Ei nimittäin olisi voitu jäädä enää viimeiseen kisaan... onneksi Manu oli vetskujen kakkonen vet BIS2 ! Huikean kisan jälkeen autolle ja matkaan kohti Tallinnaa.

Paluureitiksi valittiin se ensin epäsuositeltu lyhyempi tie ja täytynee todeta että hyvä valinta oli. Tie oli suoraa ja hyväkuntoiista lukuunottamatta yhtä kylän kohtaa jossa oli siltatyömaa ja n. 300m huonoa, muuten oli hyvä posottaa kohti satamaa. Mikäs oli muutenkaan ajellessa hyvillä mielin Manun hienojen saavutusten lämmittäessä mieltä! Pärnussa shoppauspysähdys ja koirien ulkoilutus + ruokinta, sen jälkeen Tallinnaan, auton tankkaus edullisemmalla bensalla kun meillä ja laivaan.

Oli hieno reissu,mutta uusi on vielä tehtävä Pojun sertin saamiseksi!

LIETTUA, DRUSKININKAI  2-4.8.2013

2x INT-näyttely &  snautserierkkari

Matkaa oli suunniteltu jo keväästä asti  yhteistuumin Jarin ~Pojun kasvattaja kanssa. Siispä lähdimme reissuun  1.8 aamulla aikaisin kohti  pääkaupunkia. Superstarilla kohti Tallinnaa ja pitkä ajomatka saattoi alkaa. Liettuassa emme olleet ennen käyneetkään, joten vähän jännittävältä tuntui pitkä matka! 

Matkalla oli paljon nähtävää  ja maisemat senkun paranivat  eteläänpäin ajaessa. Muutama kunnon pysähdys oli pakko tehdä, koirien ulkoilutusta, tankkausta ja sitten matka jatkui taas. Maisemat oli kyllä kertakaikkisen upeat ja aurinkokin paistoi lähes koko ajan.

Hotelli löytyi ongelmitta ja ilta olikin jo pitkällä, joten koirien kanssa lenkille ja nukkumaan kohti viikonlopun koitoksia!  

2.8  Ensimmäinen näyttely olikin jo perjantaina. Päivä oli upean aurinkoinen ja helteinen. Autokin saatiin parkkiin lähes kehän viereen.

Koiristamme Poju esiintyi  ensimmäisenä ja sai  luokkavoiton ja jatkopaikan loppukisaan.  Kassu ja Manu kisasivat veteraaniluokassa, olivat toinen ja kolmas, ei jatkopaikkaa, koska Liettuassa vain luokkavoittajat pääsevät jatkoon. Loppukehässä oli  Poju muitten mukana, eikä mennyt huonosti - tuloksena kolmossija pikkusertti ja varacacib. Mielenkiintoista kun ei oikeastaan tiedä miten kävi, ennenkö saa arvostelun käteen.

3.8 Toinen näyttelypäivä valkeni vielä kuumenpana kuin ensimmäinen, paras oli istua varjossa, juomapullo käden ulottuvilla.

Poju kehään taas ensimmäisenä, luokkavoitto ja jatkoonpääsy . Manulle ja Kassulle taas vet2 ja vet3. Cacib-kehän aikana alkoivat liettualaiset pitää hirvittävää mekkalaa kehän reunalla, hyvä ettei yksi kuumakalle tullut kehäänkin mekastamaan, kädet huitoivat kuin tuulimyllyn siivet. Syykin sitten selvisi; Poju voittikin Cacib-kehän!!  Mekastukseen oli myös syynä se ettei liettualaisveteraani osallistunut (tietenkään ) cacib-kehään, tosin edellisenä päivänä osallistui, ilmeisesti varmistelivat voittoaan, aika erikoista toimintaa..Suomessa taputetaan  voittajalle vaikka olisikin ulkomaalainen, niin nämä  alkavat riehumaan kehän laidalla, huh huh!  Lisäksi vaikka kyseessä oli kansainvälinen näyttely, niin kukaan ei puhu englantia...

Loppukehässä  Poju voittikin koko porukan, ollen ROP ja sai cacibin ja ns.ison sertin, jolla sitten valiotuu aikanaan  liettuan valioksi. Ryhmäkehässä ei tullut sijoitusta. 

Olipahan ihan huippupäivä !

4.8 Aamupalalle mennessä sattui hauska tapaus;  menimme odottelemaan ravintolan aulaan Esan kanssa että päästäisiin syömään. No joku nainen tuli siihen ja höpötti jotain, eihän me ymmärretty, sanottiin että englanniksi kiitos! Ei auttanut , näyttää rannettaan ja me näytetään ovesta aikaa että joojoo tohon aikaan saa aamupalaa. Naisella alkoi ääni vaan kohota ja viimein jo melkein huusi meille, eikä me ymmärretty yhtään sen paremmin mitään! No viimein täti melkein polkaisi jalkaa ja lähti, haki respan miehen paikalle ja selvisi ettei saada odottaa siinä, vaan pitää mennä aulaan!  Seuraava joka yritti mennä sinne puolelle, saikin jo oven melkein nenilleen, kun nainen kiskaisi sen lukkoon. Hassua, jos ei ymmärrä mitä toinen puhuu niin ei se auta mitään vaikka kuinka huutaisi, ei sitä kieltä ymmärrä yhtään paremmin.

Sunnuntaina oli vuorossa erikoisnäyttely , jossa ei Poju päässyt edes jatkoon, Kassulle ja Manulle jälleen vet2 ja vet3. Lettuassa on hölmöä kun ei vet-serttiä jaeta kuin luokkavoittajalle, joka oli vetvalio,joten jäätiin ilman veteraanivalioita tällä reissulta, ehkäpä ensi kerralla onnistaa. 

Sunnuntaina skoolattiin näyttelypaikalla Pojun lauantaiselle voitolle ja siinä sattuikin hupaisasti;  en uskalla itse posauttaa skumppapulloa, joten annoin pullon Esalle ja pyysin avaamaan. Kuinkas ollakaan, Esa posauttaa pullon auki, niin poliisi seisoo selän takana ja kuvaa Pojua hymyillen! Suomessa ois varmaan tullut sakkoa ja putkaa kun alaikäinen seisoo skumppapullo kädessä !

Sunnuntaina ajeltiin Latviaan Riikaan ja yövyttiin siellä aivan ihanassa hotellissa, jossa oli ihan huippuystävällinen henkilökunta. Seuraavana aamuna kohti Tallinnaa ja aikataulussamme kävi  suunnitteluvirhe ja painelimme nilkka suorana koko matkan ja ehdimme kuin ehdimmekin laivaan, koiratkin pääsivät vielä satama-alueella pikakusasulle.

Matka oli tosi upea kokemus, vaikka olikin pitkä, Druskininkai  on kaunis paikka ja koko Liettua on kaunis maa. Liikennekulttuuri onkin sitten Latviassa ja Liettuassa ihan omaa luokkaansa, välillä joku veti vastaan keskiviivaa pitkin, joten kun väistää ehti niin hyvin meni. Tosin liikenteessä on Suomeen verrattuna se ero, että ne jotka menivät ohi, niin jatkoivat matkaansa , eivätkä olleet kohta edessä jumittamassa. Samoin Suomessa vallalla oleva kiilausilmiö puuttui liikenteestä. Paitsi joo, vähän ennenTallinnaa joku neropatti...yllätys yllätys suomalainen ajaa ohituskaistaa samaa vauhtia kuin ohitettava... joo näitä vatipäitä riittää ja suomimaine senkus kohoaa maailmalla, no hävettää.

Alkuillasta oltiinkin hyvissä ajoin kotona ja ei muuta kun uutta reissua suunnittelemaan.

PITEÅ 6-7.7.2013

Snautserierkkari & INT-näyttely

5.6 aamuyöstä matkaan ja sitten alkoi tämä meidän jokakesäinen perinnereissu kohti Ruotsia ja Piteån viikonlopun näyttelyitä.  Keli oli puolipilvinen ja aika rauhallista oli ajella kohti  pohjoisenpaa Suomea ja naapurimaahan. Taukoja pidettiin tällä kerralla  useampia kuin aiemmin, koska Kempeleen pitempi huilitauko jäi tällä kertaa pois.

Luuleåsta löytyi tuttu majapaikka helposti , olivat tehneet vuoden aikana sinne uuden tienpätkänkin ja hyvä olikin, ei liikenne kulkenut suoraan ikkunan edestä enää.

6.6 Ihanan runsaan aamiaisen jälkeen ( tässä hotellissa on siis ihan paras aamiainen plättyineen kaikkineen) matkaan kohti Piteåta ja erkkaria.

Paikka löytyi helposti, vaikka oli uusi paikka tällä kertaa. Parkkipaikasta piti oikein maksaa, että sai auton ajettua sinne kuravellin keskelle, yksi auto oli jo jumissa keskellä liejua! Onneksi hoksattiin ajoissa ja ajettiin sivummalle. 

Snautsereita oli paikalla lähes parikymmentä, tuomarimuutoskin oli tapahtunut ja kisan tuomaroi  ruotsalainen Catarina Almroth.

Poju kehään ensimmäisenä, kilpakumppanina oli  koira joka oli aivan päinvastaisen mallinen kuin Poju ja näytti ainakin tosi korkealta, hmmm... mielenkiintoista. Molemmat mitattiin ja saivat erin ilman ck;ta. Lohduttavaa oli että eräs nainen tuli sanomaan  meille Pojun kehän jälkeen, että kyllä meni niin väärin, ettei  Poju  saanut ck:ta, mutta näin tällä kertaa, kyllä vielä ehditään vaikka mitä saamaan.

Kassu ja Manu kisasivat molemmat veteraaniluokassa tällä kertaa.  Manu oli vet1 pu2 ja Kassu vet2 pu3, hienosti sujui. Manu oli lisäksi vetvsp, voitto vetskuissa meni  nartulle, joka mielestäni näytti kyllä  melkoisen takakorkealta...no  minullahan onkin taittovikaa silmissä....tuomari päätti näin.

Heti arvostelun päätyttyä olikin melkoinen kiire hakemaan koirille madotusleimat toisesta näyttelystä, tässä näyttelyssä ei ollut ell;iä paikalla, vaikka ilmoituksessa niin lukikin. Sen jälkeen katsoimmekin näyttelyn loppuun asti kaikessa rauhassa. Näyttelyn jälkeen  käytiin pystyttämässä teltta inttinäyttelyn kehän laidalle seuraavaa päivää varten. Eikä ollut siinä kohdassa kuin yksi vapaa paikka teltalle, sehän riitti meille.

7.7  oli vuorossa INT-näyttely Sjulnäsissä. Päivä oli todella helteinen ja koirille vesi maistui. Tuomarina oli  Eva  Liljekvist-Borg, joka valitsi Pojun  nuortenluokan ykköseksi. Vetskuissa meni  samoin kuin edellisenä päivänä. Kaikki koiramme saivat ck;n  ja itsekin "jouduin" kehään, joten parasuroksesta ei ole kuvia.  PU-kehässä menikin upeasti: Manu PU3 ja Poju PU4 ja sai SERTIN, jesss! Onpahan nyt sertti odottamassa, hieno juttu! Manu oli jälleen vetvsp, tällä kertaa vetskut voitti hienosti liikkuva suomalaisnarttu.

Kotimatkaan lähdettiin samantien, koska Esan oli ehdittävä aamuksi töihin ja paluumatkahan kestää aina kauemmin aikaeron vuoksi. Vuoronperään sitten ajettiin ja nukuttiin, pysähdeltiinkin useampaan kertaan. Aamuyöllä  saavuttiivn kotiin, aika tarkalleen tasan kolme vuorokautta meni reissussa. Olipa aika kuitti olo, koska jo lähtiessä ollut flunssa puski nyt kunnolla päälle oikein lämmön kera.

Matka oli jälleen kerran tosi onnistunut ja koirat olivat hienosti koko matkan ajan. Tosin ihan terveenä olisi ollut kivempi matkustaa... Hienoa että meillä oli palatessa tuleva Ruotsin valio kyydissä.....

TALLINNA 1-2.6.2013

Eestin Voittaja & Snautseri-erkkari

31.5 perjantaina  aamulla autonnokka kohti  pääkaupunkia. Matkalla kävimme Mihalassa viimeistelyttämässä  karvapojat Ahtilla, eipä onneksi ollut paljonkaan korjailtavaa.

Länsiterminaalissa sitten Stariin ja matkaan Suomenlahden yli kohti Viroa. Sää oli  senverran viileä, ettei laivan kannella paljon viihdytty. Viron mantereella olikin sitten jo pilvisenpää, ukkostahan sitä oli luvattukin.

Kaupan kautta hotellille ja tällä kertaa luotimme jo hyväksi koettuun tuttuun majapaikkaan.  Illalla rymähtikin sitten oikein kunnollinen ukonilma päälle, onneksi ei vielä iltalenkin aikana puskenut vettä taivaan täydeltä. Ronia tietysti vähän pelotti, mutta onneksi nämä keskaripojat eivät välitä ukkosesta mitään.

 ääh, mun peti on valloitettu...

1.6  Tallinnan voittaja. Kovin montaa koiraa ei paikalla ollut, enimmäkseen uroksia. Meidän osaltamme kisa sujui hienosti; kaikki koiramme saivat sa;n ( vai mikäsenyt Viron puolella onkaan?)

Pojusta tuli EEJW-13 & Kassusta EEVW-13, Manu ei tällä kertaa tittelöitynyt. Muutoin tulokset olivat Kassu Pu3 ja Manu Pu4, hienosti meni.

2.6 Hyvin nukutun yön jälkeen aamupalaa syömään ja näyttelypaikalle. Vuorossa oli snautserien erikoisnäyttely. Kehän alettua selvisi hyvin pian että tuomaria ei meidän koirat kiinnostaneet, jotenkin oli sellainen tunne, että kisa oli jo etukäteen käyty! No silti pu-tulokset olivat samat kuin edellisenäkin päivänä.

Näyttelypaikalla oli kuitenkin mukava viettää aikaa, oli hyvää seuraa ja edullista ruokaa, laivakin lähti vasta illalla. Katsoimme koko kisan loppuun ja pakkailimme tavarat autoon.

Pojun uusi tyttöystävä

Vielä oli aikaa ajella ja tutustua kauniiseen Vironmaahan.  Koiratkin ruokimme puiston laidalla ja samalla pääsivät ulkoilemaan . Kaikenkaikkiaan onnistunut reissu, Virossa on aina mukava käydä näyttelyissä, tietty on ihan huippua jos menestyykin... pitää vaan muistaa ettei aina voi voittaa/ eikä mielestäni kyllä tarvitsekaan! Sittenhän se on mahtava yllätys jos voittaakin ja vielä sijoittuu loppukisoissakin. Suomessa näyttelytulokset alkavat olla tänäpäivänä niin ennalta  arvattavissa, joten enpä taida niihin enää paljonkaan rahoja haaskata. 

Pojua varmaan käytetään Suomenkin näyttelyissä, mutta vanhempien herrojen osalta mietitään kyllä kolmeenkin kertaan mihin mennään.

LATVIAN VOITTAJA 2013 !

Riika 30-31.3-13

Reissuun lähdettiin perjantaiaamuna jo ennen kukonlaulua. Aamulaivalla kohti  Tallinnaa ja  auton keula kohti Latviaa. Reissusta toivoimme saavamme  juniori-ja vetskusertin...muttamutta kuinkas sitten kävikään?

Hotelli löytyi vaivatta ja  meillä olikin iso huone (kaksio) mihin mahduimme hyvin koko porukka. Tien toisella puolen oli iso puistikko , jossa oli hyvä ulkoiluttaa koiria. Koiramaksu oli myös edullinen 30e/ neljä koiraa/ kaksi yötä.

Lauantaina oli Latvian voittaja-näyttely, tuomarina Oksana Vertinska , joka kasvattaa snautsereita. Paikalle oli tullut myös useita suomalaisia meidän lisäksemme.

Poju meni kehään ensimmäisenä  Esan handlaamana, hienosti sujui, Poju voitti typistetyn kilpakumppaninsa, vau ! Nuortenluokan jälkeen olikin vuorossa valiolukka , johon Manu osallistui , Esan ohjaamana . Manuhan voittikin koko valioluokan...oiojoi.... Sitten olikin vuorossa veteraanit,kolme kappaletta, Kassu sijoittui  toiseksi, hyvähyvä!

Seuraavaksi vuorossa oli parhaan uroksen valinta, sepä olikin jännittävä paikka, olimme kaikki kolme koirinemme kehässä. Pojun esittäminen ei sujunut itseltäni sitten ollenkaan..täysi fiasko...sijoituttiin viidenneksi. Kassu kera huonon turkkinsa oli PU4, upeaa!

Manu se sitten räjäyttikin koko potin, ei voittamalla, vaan ollen PU2 ja sai CACIBIN!!! 

Manusta  tulikin sitten  CACIBIN saatuaan samalla  LATVIAN VOITTAJA 2013 !

CIB;n tarvittava viimeinen Cacib toi siten kaksi titteliä  samalla kertaa, joten eikun CIB-titteliä anomaan!

Olipa hienoa saada samasta näyttelystä  LATVIAN JUNIORIVOITTAJA 2013 & LATVIAN  VOITTAJA 2013, lisäksi Pojusta tulee Latvian JCH ja Manusta Latvian CH + CIB !

Illalla sitten skumpattiin  päivän kunniaksi ja toivottiin näyttelyonnea myös seuraavalle päivälle!

Sunnuntaina oli vuorossa Moloss Show kakkosryhmän koirille.

Räntää puski taivaa täydeltä  mennessämme näyttelyyn. Kehä olikin jo heti aamusta,niin ei tarvinnut kauan odotella.

Poju kera Esan  voitti tänäänkin kilpakumppaninsa.

Manukin teki saman tempun.

Kassu oli myös ykkönen.

Sitten järjestäydyttiin paras uros-kehään ja vahingosta viisastuneena esitin Manun, Pojun esittäminen kunei sujunut! Tuomarina oli Igor Selimovic, hän otti  rivistöstä ensin Pojun, sitten Kassun ja seuraavaksi Manun!

Voihan vitsi, siellä me seisotettiin paras-uroskehässä  koiriamme koko Törön perhe!

Joo ei ollut vitsi ollenkaan....Pojupa voitti koko urosporukan, Kassu kakkonen, Manu kolmonen!! Vaude, hienoo, Kassu sai kun saikin sen vetskuserti ja tullee LvVetCH , jep!

Olipahan yllätys tuo Pojun 15kk urosten voitto!  Rotunsa paras oli tänään venäläisomistuksessa oleva typistetty narttu, Poju oli VSP!

Siinähän sitten pakkailtiin tavarat kasaan ja lähdettiin ajelemaan  kohti Tallinnaa. Tallinnassa olimmekin jo niin hyvissä ajoin, että vaihdoimme laivan aikaisempaan vuoroon. Olipa mukava palata kotiin kera hienosti menestyneiden koirien, monta uutta titteliä tuli.

Poju LvJCH & LvJW-13, Manu LvCH, LvW-13,-> CIB, Kassu LvVCH .

TALLINNA 2-3.3-13

1.3-13

Matkaan taas jo heti aamusta!  Tälle matkalle lähdettiin tavoittelemaan Pojulle kolmatta junsertiä, jotta saataisiin karvanaamasta  Eestin Juniorivalio, mukaan tukikoiraksi lähti Kassu, joka pääsi ilmaiseksi näyttelyyn ikänsä puolesta.

Hotelli oli tällä kertaa uusi tuttavuus, joten vähän jännitettiin millainen paikka olisi. Huoneemme oli neljännessä kerroksessa ja olikin tosi tilava kahden hengen huone. Olikin oikei kurakeli kun saavuimme hotelliin ja käytimme koirat lenkillä. Hotellin ympärillä ei ollut kunnollisia ulkoilupaikkoja, mutta tuli ne tarpeet tehtyä kadunvarteenkin.

Illalla olikin jo pakkasta aika tavalla ja yön aikana oli pöllyttänyt lunta kun lähdimme kohti Saku-hallia. Montaa ei ollut snautsereita kehässä, mutta kilpailua kuitenkin. Lauantain tuomari  oli Juta Haranen, joka tykästyi Kassuun ja  sijoitti PU1 & VSP;ksi, venäläinen typistetty narttu voitti kisan. Poju oli hienosti  VSP-juniori ja PU3, tadaa ja sai sen  junnusertin ! Veteraaniryhmässä päästiin seitsemän joukkoon, mutta ei tullut sijoitusta.

Sunnuntaina aamupalan jälkeen kohti Saku-hallia taasen. Yöllä oli satanut lunta ja tuuli oli hyytävän kylmä. Täytynee todeta että saisivat suomalaiset ottaa  Virolaisilta mallia tiehoidosta, siellä se homma toimii! Ei ollut montaa senttiä satanut, mutta samantien kaikki aurattiin pois!

Sunnuntain tuomari oli  ukrainalainen Galina Kalininchenko. Hän sijoitti  Pojun jun-Vsp ja Pu3,  Kassu oli Pu2 ja Rop-vet.  

Veteraanien ryhmäkehässä sitten tulikin iso yllätys! Latvialainen tuomari Beata Petkevica tykästyi Kassuun ja sijoitti RYP-4 !! Olipa hieno päätös näyttelylle. Esa handlasi hienosti Kassun nelospallille.

Tarton viikonloppu 11-13.1-13

11.1-13 

Aamusella matkaan kohti Länsiterminaalia. Matka sujui mukavasti, ei ollut ruuhkaa tiellä, eikä Helsingin päässäkään, pääsimme jonottelematta satamaan. Tällä kertaa matkalle lähti typistetty joukkue, Anu, Esa, Kassu ja Poju. Manuhan se olisi vet-serttejä vailla, mutta matkaan Pojun kanssa lähti Kassu, joka antaa parempaa esimerkkiä Pojulle laivassa matkustamisesta! Manu kun tuppaa möykkäämään herkemmin.

Satamassa oli hyvää aikaa ulkoilutella koirat. Tuuli oli aivan järjettömän kylmä ja kova! Merelle oli luvattu erittäin kovaa tuulta ja korkeita aaltoja, ouutss, olen tosi herkästi pahoinvoiva, joten merimatka jännitti ihan kiitettävästi!

Pahoinvointinapit naamariin ja odottamaan laivan lähtöä. Lähtö oli 1/2h myöhässä, joten vielä sai tovin odotella laivassa ennenkö päästiin matkaan. Kyllä keikuttikin oikein kunnolla, seiniä pitkin sai kävellä jos aikoi pystyssä pysyä, mutta pahoinvointia ei onneksi ollut ( kiitos hyvät lääkkeet!), söimme hyvän hamppariaterian ja odottelimme keulapaikoilla Tallinnaan rantautumista.

Tallinnan päässä oltiin edelleen myöhässä ja laivaan olikin satamassa edestakainen liikenne - toiset ajoivat ulos ja toiset samalla sisään! Sataman jälkeen olikin se perinteinen liikennevaloruuhka, ennenkö päästiin ajamaan Tartoa kohti. 

Pakkasta olikin jo ulkona ihan kiitettävästi -15°, koirat ulkoilutettiin kauppakeskuksen pihalla ja sitten kohti Tartoa. Tuntui ettei matkasta tulisi ikinä loppua, kun porukka ohitteli tosi typerästi, eli vaihdettiin vain paikkoja jonossa kun olisi voinut jatkaa matkaansa reippaasti ohituksen jälkeen!!

Lopulta tultiin perille ja hotelli oli sisääntulotien varressa ja näyttelypaikka muutaman sadan metrin päässä. Hotellissa piti laittaa hassut tossut jalkaan...no eihän me niitä käytetty sen koommin, koska ulko-ovi oli huoneemme vieressä! Koirille ruokaa ja ulkoilua, sitten kaupungille etsimään ruokaa itselle, sen jälkeen iltalenkki ja petiin. Huoneen seinät olivat täysin paperia ja siinähän sitä ohikulkevien polpotusta tuli kuunneltua pitkälle aamuyöhön!!

12.1-13

Aamulla käytiin aamupalalla ja sitten nukuttiin vielä pari tuntia ennen näyttelyä. Näyttelypaikka oli tupaten täynnä, mutta kolonen meillekin löytyi. Täytyypä vaan edelleenkin ällistellä erään maan kansalaisten röyhkeyttä; yksi koira hyppäsi Esan tuolineen kumoon ja tuoli rikkoutui...omistaja koirineen jatkoi matkaansa, eikä tietty "huomannut" mitään, jjust näin...

Näyttelypäivän saalis oli hieno;

POJU   JUN1, SA, JUNSERT, ROPJUN, PU1, ROP

KASSU  VET1, SA, VETSERT, ROPVET, PU2   

 tuomari Saija Juutilainen sanoi että Kassu olisi voittanut ROP;n jos olisi ollut paremmassa turkissa, ei haitannut yhtään kun kuitenkin Poju voitti! ryhmäkehiin osallistuttiin, ei sijoituksia!

Näyttelyn jälkeen syömään, tankkaamaan 40senttiä halvempaa bensaa kuin meillä, ulkoilua ja petiin. Hah, nukkuminen oli hauska kokemus 140cm levyisessä parisängyssä kera Esan ja kahden snautserin...siinä ei päässyt kukaan leveilemään!

13.1-13

Aamusella niukka aamupala naamariin, koirien ruokinta ja lenkitys, sitten autoon, pakkasta olikin -20° ja heitettiinkin ensin kunnon lenkki, jotta auto lämpeni edes vähäsen. Hallissa oli onneksi enempi tilaa kuin edellisenä päivänä, eikä kukaan kävellyt yli! Tulokset olivat jälleen upeat! ROP- koira vaihtui, tänään oli Kassun vuoro voittaa, hienoa, vaikka turkki oli yhtä niukka kuin edellisenäkin päivänä, mutta karkean karvanlaadun siitä kyllä näki.

Kehien jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Tallinnaa, ei odoteltu ryhmäkehiä,koska viimeinen laiva lähti jo 19.30, ei olisi kaikkiin kehiin pystytty osallistumaan kuitenkaan. Matka sujui joutuisasti ilman jonotteluja. Ruokailua, ulkoilua, kaupassakäynti, odotusta satamassa ja sitten laivaan. Ei keikuttanut kotimatkalla juuri mitään, matka sujiu todella rattoisasti hyvässä seurassa, kiitos Mari & kumpp.! 

Helsinkiin saavuttiin aikanaan ja sitten pikaulkoilutus pojille ja matka kotiin. Puoliltaöin olimme kotona, Esa painuikin suoraan nukkumaan -> aaamuherätys heti kuuden jälkeen..

Olipa kiva reissu,mutta ehkei seuraavaksi samaan haisumajoitukseen mennä, vaikka olikin näyttelypaikan vieressä! Huoneessa ja suihkussa ei ollut minkäänmoista ilmanvaihtoa, tuntui että paha haju tarttui ihan kaikkeen, yöks! Poju tuntui innostuneen matkasta kovin, on istunut jo muutamaan kertaan passatin takaluukun vieressä odottamassa joskos pääsisi matkaan!